Ensimmäinen syysmyräkkä saaristossa oli eilen. Lunta räimi taivaalta ja tuuli puhkui. Kissoista vanhempi kuljeskeli hermostuneena ympäriinsä ja näätäili huolestuneena karjahdellen. Ilmeisesti pelkäsi tuulta hieman.
Toissapäivänä ostettiin krookuksen sipuleita, joita olisi ollut tarkoitus tunkea kevättä varten maahan. Mutta kuinkas ollakaan, maa on nyt jokseenkin valkoinen ja luultavasti aika jämeä. Eiköhän tuo lumi silti vielä vedeksi muutu ja toivottavasti päästään sopuun äiti maan kanssa krookusten suhteen. Olis niin mukavaa saada niitä keväällä katsella omalla pihalla.
Aamu on ollut hidas tänään. Aamukahvi kylmeni ja puurosta jäi puolet lautaselle. Nukuin aika myöhään, varmaan kymmeneen. Harjoittelen myöhään nukkumista hyvällä omatunnolla -nyt kun siihen on mahdollisuus kun työt ovat iltapainoitteisesti ajoittuneita tällä hetkellä. Nimittäin, nukkuminen on mukavaa puuhaa. Harmillisen usein sitä varjostaa kumminkin syyllisyys. Pitäisi herätä aikaisin ja ollla niin hiivatin tehokas! Miksi ihmeessä? Olen kuullut sanottavan, että luova mieli tarvitsee ajoittaisia tylsistymisen jaksoja. Uskoakseni tylsistyäkseen kunnolla täytyy uskaltaa luopua siitä syyllistävästä sisäisestä kitisijästä.
Viikon teema olkoon siis nukkuminen.
Pitkät aamu-unet. Päiväunet. Salaiset iltapäikkärit. Rentoutuskasetin kuunteluhetket. No, ja kaiken tämän seurauksena helposti tapahtuva myöhään valvominen, joka taas puolestaan mahdolistaa seuraavan aamun hedelmällisen pitkät ja unien ja unelmientäyteiset aamu-unet.
Hurraa ja tervetuloa elämääni, luova tylsistyminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti