VILLI LUONTO ODOTTAA

Asioita, joita tulevalla kotiseudullani (paikallisen henkilön mukaan) kuulemma on, ja paljon:

• rusakoita (jotka ovat jättimäisen suuria)
• mäyriä (jotka syövät maata talojen alla ja talot romahtavat)
• supikoiria (joiden pääasiallinen ruoka on kaupunkilaiset rotukissat)
• hirviä (joista yksi melkein söi ihmisen kerran)
• peuroja
• kettuja (jotka viettävät yhdyselämää mäyrien kanssa talojen alla)
• susia
• karhuja
• kauriita
• lokkeja
• tiiroja (jotka nokkii mielellään päähän, mutta eivät onneksi koskaan istu pään päälle)
• merikotkia (jotka nappaa mielellään mukaansa pieniä eläimiä, esim kissoja)
• kyykäärmeitä (jotka pesivät puissa, sillä poikaset ovat jo syntyessään niin murhanhimoisia, että kyyäiti ei uskalla synnyttää niitä tasaisella maalla. puusta ne tippuvat suoraan maahan synnyttyään, ja äidin henki säilyy)(kyykäärmettä ei myöskään kannata kohdata alamäessä; kyy saattaa laittaa hännän suuhunsa ja kieriä ihmisen luokse alamäkeä puremaan tätä)(kun kyyn tappaa, sen häntä heiluu auringonlaskuun asti hiljaa. vasta sen jälkeen henki lähtee. tätä ei kannata kummastella kun murhaa kyyn)(kyynpureman vastamyrkky on kobranmyrkky.)
• vaskitsa (joka on lisko eikä käärme)
• vesikäärme (joka kasvaa ainakin kolme metriä pitkäksi ja jolla on keltaiset korvat, joiden perusteella sen myös helposti tunnistaa)
• punkkeja
• nahattomia koiria
• naavamiehiä (joilla on pitkät, maahan asti uloittuvat kädet)
• kummituksia

Aika ajoin ylläolevan listan kohtia läpikäydessään kertoja toivotti "Mukavaa kesää saaristossa" tai "Tervetuloa saaristoon".

TÄHTÄIMESSÄ HIDASTAMINEN OIKEIDEN ASIOIDEN ÄÄRELLE

Päivien laskemista ja valmistautumista elämänmuutokseen.

Asioita, joita olemme hankkineet:

• kaksi onkea
• virveli
• katiska
• siemeniä (kukkia ja salaatteja ja yrttejä ja porkkanoita ja herneitä)
• kirves
• kompassi
• veden ja viimanpitävä ulkoilutakki, minulle (mun järkevien ulkoiluvaatteiden lukumäärä on nolla)
• pappa-verkkarit tarjoustalosta, minulle (en voinu vastustaa kiusausta. onhan ne liian isot, mutta ihanat)
• kanisteri bensalle ruohonleikkurin lainaamista varten
• aurinkoenergialla toimivat ulkolyhdyt (hemulien juhlien tyyliin)

Kirjoja, joita luen parhaillaan

• Tyylikkään köyhäilyn taito
• Joutilaisuuden ylistys
• Slow -Elä hitaammin!
• Riittää jo! -Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa

MUUTTOPANIIKKI JA HURMAAVA UUSI KOTI

Vappuaatto oli pakkailuntäyteinen ja sujui reippaasti töitä tehden! Tyhjensimme ja siivosimme ensin mieheni asunnon ja sitten vappupäivänä kävimme minun asuntoni kimppuun. Vappuhumun katselu jäi ajatuksen tasolle ja hengittäminenkin melkein unohtui siinä kantamisen ja touhuamisen lomassa. Seitsemän aikoihin illalla kuorma-auto oli vihdoin liikkeessä ja koko maallinen omaisuutemme jökötti peräkontissa.

Kun ajoimme kaupungin halki, jännitys iski todella. Koko operaatio muuttui yhtäkkiä konkreettiseksi. Minä olin ihan oikeasti jättämässä tämän kaupungin ja kotini täällä! Päähäni alkoi sujahdella kauhunsekaisia ajatuksia kiihtyvällä tahdilla kun rekkamme huristi Kalliosta Töölönlahden ohi Töölöön, Seurasaaren ohi Munkkiniemeen... Lopulta käännyimme isolle tielle, joka oli mikä lie Länsiväylä tai Kehä, ei-kaupunkitie joka vie nimenomaan pois kaupungista, ja jossa ei ole pyöräteitä tai jalankulkijoita ja vauhti muuttuu vaarallisen nopeaksi. Moottoritie. Kiihdytyskaista tuntemattomaan. Apua!

Poistuin siis kaupungista kauhun vallassa ja silmät kyynelissä. Hengittelin ja itkeskelin jonkun aikaa epätodellisen olotilan vallassa. Auto kulki eteenpäin ja pikkuhiljaa aloin taas nähdä ympärilleni. Maisema oli muuttunut toisenlaiseksi, kerrostaloja ei enää näkynyt. Puut kasvoivat kohti taivasta ja se tuntui jo ihan ymmärrettävältä.

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen tunnistin pikkutienpätkän melko lähellä määränpäätämme. Tie on mutkainen ja sen laidalla on pieniä maalaistaloja, jotka ovat toinen toistaan kummallisemman värisiä. Ensimmäinen talo on pinkki, ärhäkän possunpunainen. Siinä kohtaa sitä hieraisee silmiään ja ajattelee talon omistajan olevan luultavasti hullu. Sitten puun takaa silmien eteen revähtää räikeän turkoosi talo, ja hetken kuluttua maisemassa seisoskelee röyhkeän tyytyväisenä sähkönsininen luomus! Se pieni kylätie tuntui julistavan röyhkeän riemukkaasti omannäköisen olemisen tärkeyttä koko maailmankaikkeuden edun nimissä!

Lopulta pääsimme perille ja ennen puoltayötä olimme kasanneet tavaramme olohuoneeseen ja poksautimme kuohuviinin ja lumouduimme uudesta, tulevasta valtakunnastamme! Huvikumpumme oli niin vastaansanomattoman hurmaava, että pelkoni väistyivät sivuun itsestään! Ensimmäisenä yönä unta ei tarvinnut odotella ja seuraavana päivänä ei olisi millään malttanut palata kaupunkiin...