perjantai 11. kesäkuuta 2010

Saaristolaiselämän alku -pikapäivitys

Pikainen päivitys Salon kirjaston koneelta. Meillä ei nimittäin vielä ole nettiä kotona, joten blogin päivitys on ollut sen takia toistaiseksi jäässä. Nytkin aikaa on vain rajallisesti, mutta haluan kirjoittaa edes muutaman sanan kertoakseni saaristolaisuudemme alusta ja huojentaakseni mieliänne: naavamies ei ole vielä syönyt meitä!
Tässä satunnaisia faktoja matkan varrelta listan muodossa:
  • olemme täysin rakastuneita kartanon pihalla sijaitsevaan punaiseen tupaamme!!!
  • tavarat ovat asettuneet paikoilleen ja melkein kaikki alkaa olla jo purettu
  • maatöitä on tehty innokkaasti: olemme kääntäneet maata ja istuttaneet kukkia, porkkanoita, herneitä, retiisejä. tomaatintaimia ja paprikantaimia... osa siemenistä on vielä istuttamatta
  • pihapiirissä asuu meidän lisäksemme fasaani-herra joka mittailee maata virallisen näköisenä joka päivä
  • olemme saaneet ihan hullun paljon kalaa katiskalla
  • minä en uskalla vielä laittaa matoa onkeen itse. saati tappaa kalaa
  • eilen mieheni näki ison hirven meidän viereisellä pellolla. se kuulemma palloili niin että maa ryskyi ja sanoi "uuh. uuh. uuh."
  • kissat nauttivat myös uudesta kodista ja maaseudusta -tosin ulkona vain hihnassa ja mieluummin terassilla kuin esim nurmikolla joka luultavasti on kaupunkilaismisulle jo liian villiä luontoa
  • olemme myös koti-ikävöineet jo tänne, kun olimme viikon verran Helsingissä käymässä
  • olemme nukkuneet teltassa pihalla
  • olemme nähneet kiiltomadon
  • olemme syöneet parsaa joka kasvaa mättäässä kartanon pihalla; aivan käsittämättömän mielettömän ja uskomattoman hyvää parsaa!
  • vessassamme oli skorpioni (kirjaskorpioni, oikeasti!!!)
  • olen suhtautunut hämähäkkeihin tyynesti, vaikka en rakasta niitä (ainakaan vielä)
  • talossamme nimittäin asuu myös hämähäkkejä, joille kissat öisin huusivat alussa hirvittäviä yöllisiä saalistushuutoja...

Nyt alkaa tietokoneaika jo loppumaan. Luultavasti heinäkuun puolella saamme netin jo toimimaan. Sitä ennen käytämme satunnaisesti kirjaston palveluksia. Netitön elämä on kyllä melkoisen terapeuttista aika-ajoin myös -suosittelen!