VÄLIVUOSI MAALLA

Mikä saa paljasjalkaisen kaupunkilaistytön haikailemaan maaseudulle, keskelle kärpäsiä ja lehmänpaskaa? Luulisi että on hankalaa kun kauppaan pitää ajaa autolla, raitiovaunut eivät kulje ja kahvilakulttuuri tarkoittanee teboilin seissyttä sumppia. Miksi ihmeessä nuoret ihmiset lähtisivät korpeen Suomen ytimestä, Helsingin kulttuuria pullistelevasta, virikkeellisesti yltäkylläisestä ja nuorekkaasta metropolista?

Tai sitten toisaalta, miksi ei? Helsingin yltäkylläisyyden kääntöpuoli on jatkuva kiire. Ihmiset kävelevät kaupungin katuja määräitetoisesti, katse kohti horisonttia suunnattuna. Lyön vaikka vasemman jalkani vetoa, että joka toisella tärkeän näköisellä harppojalla ei edes ole mihinkään hoppu. Kroonistunut kiire muuttaa ajan myötä kehoon asumaan. Olen saanut itsenikin kiinni monta kertaa marssimasta pää kolmantena jalkana kohti kaukaisuutta, vaikka olisin teoriassa kevytmieleisellä sunnuntaikävelyllä.

Kiireestä on tullut myös kerskailun aihe. Se kenellä on eniten kiire ja väiten aikaa, on suosituin, menestynein ja mielenkiintoisin. "Mulla on siis niin kiire ollut taas, että jouduin sairaalaan ku kroppa teki stopin. OMG. Ja nyt taas sama meininki jatkuu, ihan kamalaa!" nauraa kaupunkilaisuraputkikiitäjä kerätessään kiireen glooriaa päänsä päälle. Vaikka toiselta nimeltään sitä voisi kutsua elämättömäksi elämäksi.

Kiireen kääntöpuolelta olen löytänyt riittämättömyyden tunteita ja toistuvia "pitäisi"-ajatuksia. Pitäisi olla tehokkaampi. Pitäisi nukkua enemmän. Pitäisi saada enemmän aikaan. Pitäisi olla enemmän aikaa. Helsingin ytimessä voi yllättäen huomata kiirehtineensä itsensä hyvinkin etäälle omasta ytimestään.

Ja silloin ei auta muuta kuin pysähtyä. Opetella kävelemään hitaammin ja katsomaan ympärille kävellessään. Minä haluan palata siihen, missä minä olen juuri nyt, enkä jatkuvasti miettiä jumittuneen levyn lailla sitä missä minun pitäisi olla. Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan kaupunkia ja varsinkin Helsinkiä. Pysähtyminen on varmasti mahdollista myös hulinan keskellä, se on mielentila. Mutta minä olen suuremman irtioton tarpeessa. Sen irtiottoni nimi on Välivuosi maalla. Saaristo, täältä tullaan!