Terveisiä Helsingistä! Nyt ollaan käymässä täällä ja ylihuomenna nenä tampereen kautta kohti saaristoa. Taas koti-ikävän kourissa siis stadissa (netti ei vieläkään toimi kotona). Kaupungin äänet tuntuvat voimakkailta ja ihmisten paljous hämmästyttää. Niin nopeasti sitä tottuu toisenlaiseen pulssiin.
Pulssista puheen ollen.. kesän pulssi ei vielä toistaiseksi ole saavuttanut sitä hidastamisen ideaa jota saaristoon lähdimme tavoittelemaan. Hulinaa on nimittäin piisannut. Kesä on hujahtanut vieraita kestitellessä tai itse jossain hulistessa. Sekin on ollut ihanaa toki, mutta huomaan jo kaipaavani rauhoittumista ja arkea. Haluaisin sulkea puhelimen ja istahtaa terassillemme ja ihan oikeasti tajuta sen että aivan todella olen täällä maailman laidalla, meren äärellä, hiljaisuudessa, pienen punaisen talon kuistilla. Eikä sieltä ole mikään kiire pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti